SATAMA

Tuleekohan minusta joskus maisteri?

2005-05-31T08:50:00.000+03:00

Luen joka päivä gradukirjoja ja jos en lue, niin mietin gradua. Töissä käynti ikävästi häiritsee valmistumista. Mietin jo, josko olisi syytä pitää palkatonta vapaata, niin voisi rauhassa keskittyä ja ahkeroida vaikka yötä päivää.

Onneksi keksin aiheen, joka on kiinnostava ja jaksaa innostaa minua kirjojen ääreen, vaikka telkkarista tulisi mitä kivaa. Ainoa "probleema" on se, kauniilla säällä ei millään viitsisi istua sisällä. Mutta ei hätää, sillä olen useamman kerran raahannut kirjat ja paperit rannalle, missä voin samalla nautiskella kun luen. Usemman kerran olen tosin alkanut epähuomiossa bongailemaan ohikulkevia veneitä, mutta onneksi keksittymiskyky löytyy aina pian takaisin.

Tässä on tullut hirveä tauko kaikenmoisten päiväkirjojen pitämisessä. Ei vaan ole huvittanut kirjoittaa mitään minnekään. Ihan hyvä näin, eihän tämä olisi kivaa, jos tästä pitäisi ottaa turhaa stressiä.

Blub blub

2005-02-28T10:10:00.000+02:00

Olenkohan se vain minä, vai onko se joku Murphyn laki, kun aina kun keskittyminen herpaantuu töistä ja päädyn jonnekin hupa-hupa-sivuille nettiin, niin puoli firmaa on yhtäkkiä tuossa selän takana ihmettelemässä. Ihan joka kerta. Toisaalta huvittaa, toisaalta keljuttaa koko ajan pienentää ikkunoita. Ja luultavasti vain kuvittelen koko ilmiön.

Uusin addiktioni on uinti. Siitä seuraava hyvä olo on niin uskomaton, että ainakin kerran, mielellään kaksi kertaa viikossa on päästävä uimaan. Ja kaiken kruunaa pulikoinnin jälkeen sauna... Höyrysauna, jos uimahalli on oikein viimeisen päälle varusteltu.

Oharit tekee kipeää

2005-02-25T14:31:00.000+02:00

Loppuviikon piti kulua nautiskellen erään mukavan miehen kainalossa, mutta se onneton ei päässytkään tulemaan. Ai että ottaa päähän. Odotin lemmenviikonloppua aika kuumeisesti, kun ei ole taas vähään aikaan ehtinyt tehdä mitään kivaa. En tiedä mihin tai keneen purkaisin raivoni, pää kohta halkeaa. Olen varmaankin aika huono käsittelemään pettymyksiä. Oikein perisuomalaiseen tapaan taidan lähteä tänään juopottelemaan kavereiden kanssa.

Koko viikonlopun voikin sitten kätevästi käyttää töiden paiskimiseen. Ehkä silloin kerrankin jaksaisin herätä lauantai- ja sunnutaiaamuina ajoissa, niin rytmi ei olisi aivan sekaisin maanantaina.

Ankeaa, pelkkää ankeaa tiedossa...

Lopputyö ahdistaa! ! !

2005-02-21T15:32:00.000+02:00

Viime yö meni ihan poskelleen, koska makasin silmät selällään sängyssä pimeässä hikoillen... gradun takia. Vatsaa vääntää ja päätä alkaa särkeä, kun mietin kuinka en ikinä ehdi tehdä kammottavan päättötyön eteen yhtään mitään. On ehkä pakko ottaa töistä vapaata, koska (olen ehkä saamaton luuseri) en saa sitä ikinä valmiiksi, jos käyn täysipäiväisesti töissä samaan aikaan. Ei riitä aika, ei edes vaikka lopettaisin kaikki muut aktiviteetit ja pysyisin visusti kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Musta ei tule ikinä maisteria, by-hyy!

Olen kateellinen kaikille niille, jotka tuosta noin vain pyyhkäisevät gradun valmiiksi työn ohessa.

Tänään haluaisin uimaan, olen siis paha gradu-laiskuri jos en jää kotiin lihomaan, vaan lähden kuntoilemaan.

_____________________

Too much of a good thing... can be wonderful
- Mae West

(how very true, olisipa jotain elämässä tällä hetkellä mihin tätä soveltaa)

Leffaan!

2005-02-18T10:13:00.000+02:00

Voi mikä dilemma. Mitä menisi katsomaan lauantaina, draamaa, komediaa, toimintaa vai jännitystä... vai ihan jopa kauhua, kas siinä pulma. Kysyin treffiseuraa leffaan monta päivää sitten ja kaiken piti olla selvää, mutta tänään se rontti otti ja perui. On kuulemma jotain tärkeämpää menoa. Selvä, menen oikein mielelläni yksin ja turha kuvitella, että kysyn toista kertaa. Herra saa mennä katsomaan ihan mitä haluaa ja milloin haluaa ja mielellään jonkun toisen kanssa.

Tällä hetkellä Closer -iholla on vetämässä pisimmän korren, mutta Alfie tulee hyvänä kakkosena. Ja ei, tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Jude Law on molemmissa elokuvissa. Se on vain sattumaa. No okei onhan se ihan hyvännäköinen mies...

Kahvitauko kutsuu!

Herätyksistä

2005-02-17T14:56:00.000+02:00

Teatteriesitys eilen oli ihan hyvä ja ainakin mielenkiintoinen. Juoni tai kertomus oli aika monikerroksinen, jota jäi miettimään pitkäksi aikaa. Ainoa särö oli ehkä se, että oliko taas pakko laittaa naisnäyttelijät riisuuntumaan? Lisääköhän se jotain taiteellisuutta, jota en itse ymmärrä ja jos katsojana en osaa sitä arvostaa, niin olen ahdasmielinen ja epätaitteellinen. Ehkäpä niin.

Olen jo vuosia sitten hylännyt herätyskellon palvelut ja siirtynyt stereoihin ajastettuun radiosta tai CD-soittimesta tulvivaan musiikkiherätykseen. CD:n kanssa homma toimii aika mutkattomasti, mutta miksi oi miksi radiosta tulee aamuisin möykkää ja jatkuvaa puhetta, kun korvani nukkuvat vielä! Parasta olisi, jos kaiuttimista virtaisi jotain miellyttävää musiikkia, hellästi herättävää, miellyttävää, epäagressiivista ja rytmikästä musiikkia. Mutta ei. Uutisia ja mainoksia tulee vartin välein. Sen lisäksi juontajat puhuvat tauotta, joko aivan tyhjänpäiväisyyksiä tai uskomattoman asiapitoista tekstiä. Musiikki on lähes joka asemalla sellaista jytkettä ja möykkää, ettei sitä kuuntele erkkikään. Jos ei ole, niin jo aamu kuudestä lähtien keskustellaan loputtomiin esimerkiksi puimureiden vuosittaisista huoltotöistä, teiden aurauksen ja suolauksen kehittymisestä viimeisen vuosikymmenen aikana tai naisten vaihdevuosista ja estrogeenihoidoista.

En voi olla ainoa, jonka korvat nukkuvat aamuisin. Radiosta ei pitäisi tulla puhetta ollenkaan, tai sitten aivan minimimäärä. Musiikki pitäisi kaikkialla muutta sellaiseksi, mitä pikku hiljaa heräilevät korvat kestävät. Mainostaminen aamuisin pitäisi lopettaa täysin.

Niin ja aamu-tv -ohjelmat kaikilla kanavilla pitäisi kieltää lailla. Se on ihan painajaista vasta heränneenä. Onneksi telkkaria ei ole pakko avata.

Teatteriin

2005-02-16T10:49:00.000+02:00

On pakkaspäivä, onneksi poutainen ja melko tyyni. Hyvä niin, koska aamulla piti tälläytä illan teatteria varten. Olen mielestäni sen verran tyylikkään näköinen, että riittää työkavereilla ihmettelemistä. Toivottavasti myöhemmin myös muilla teatterinkävijöillä.

Eilisen jumpan jälkeen tuli niin ihana litteä ja sutjakka olo, että olen päättänyt lopettaa syömisen toistaiseksi... no, ainakin tähän iltaan asti, kun lupasin valmistaa ennen teatteria herkullista kasvispitsaa vanhemmille ja itselleni. Pakko lähteä hakemaan mehua, nälkä on jo hirmuinen!

Pitkä tauko

2005-02-09T14:52:00.000+02:00

On näköjään kulunut melkoisesti aika siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Se johtuu siitä, että pidin miniloman töistä ja lähdin rentoutumaan kylpylään. Sen lisäksi että töissä on nyt ollut jatkuva kiire yritän vapaa-ajalla ahertaa gradun parissa. Aika ei kertakaikkiaan riitä mihinkään.

Liikunnan tulokset näkyy jo, tai sitten ei, riippuu miten asiaa katsoo... paino nousee ja nousee, vaikka liikun 3-4 kertaa viikossa ja syön terveellisesti. Voiko muka lihasten kasvu selittää painon nousun, vaikka olen mielestäni edelleen ihan munkkipossun näköinen, kysyn vaan? Pitääkö tässä nyt sitten alkaa harrastaa liikuntaa joka päivä ja syödä pelkkää salaattia? Ilmeisesti olen sellainen ihminen, jonka kohtalona on olla tällainen mötkylä, eikä sitä muuta liikunta, ei syömiset eikä syömättä jättämiset. Rinnat sen sijaan kutistuvat ja kasvavat painon vaihtelun mukana, ei sitten millään voi ne oikeat paikat kutistua ja ja kasvaa.

Talviloma

2005-01-26T09:10:00.000+02:00

Hiihtäminen ei ole minun heiniäni, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan, joten kaupunkiloma tai rantaloma näin talven piristykseksi tulisi erittäin sopivaan rakoon. Vaikeaa vaan valita niin monista hyvistä vaihtoehdoista...

Praha: teatteria, olutta, musiikkia ja ostoksia

Amsterdam: kanavia, kävelyä, tulppaaneja

Pariisi: viiniä, kulttuuria, Seine-risteily

Key West: aurinkoa & rentoutusta

Nyt kun vielä voittaisi lotossa, niin voisi lähteä samantien!

Parisuhde on ...?

2005-01-21T13:59:00.000+02:00

En ole parisuhteessa. Sitä ei lasketa, että tapailen satunnaisesti erästä mieshenkilöä, koska
a) hän on varattu
b) hän haluaa olla varattu
c) en haluaisi olla sidottu häneen em. syistä

Välillä tulee mietittyä olisiko mukavaa olla parisuhteessa. Elämä olisi hauskaa, jos voisi jakaa asioita jonkun kanssa. Voisi suunnitella yhteisiä lomamatkoja, nukkua joka yö jonkun kainalossa, syödä kynttilän valossa illallisia ja harrastaa villiä seksiä aina kun siltä tuntuu. Toisaalta... toisen mielipide pitäisi ottaa kaikessa huomioon, ei voisi tulla ja mennä niin kuin huvittaa, ei saisi ehkä olla yksin kun siltä tuntuu (eikö kaikkien ole pakko välillä saada olla yksin?) ja sydän särkyisi kuitenkin taas. Sitä paitsi taidan olla sellaista tyyppiä, joka lopulta väkisinkin kyllästyy yhteen ihmiseen.

Nautin siitä, kun joku silittää selkää, kutittaa varpaita, hieroo hartioita... se on parhaita asioita parisuhteessa. Mutta onko se riittävän hyvä syy lyöttäytyä yhteen jonkun kanssa?

Toistaiseksi tuntuu, ettei ainakaan minun kohdalla parisuhde kannata.

Talviset tunnelmat

2005-01-20T15:28:00.001+02:00

Vihdoin lunta! Ehkä normaali talvi tulee lopultakin eikä tarvitse pelätä, että kasvihuoneilmiö alkoi nyt, mitään ei ole enää tehtävissä. Ehtiiköhän meri vielä jäätyä? Jos ei, niin se ei haittaa, koska minua on aina arveluttanut mennä hiipparoimaan jäälle. Kauniina talvisena sunnuntaipäivänä ulkoillessa leijuu ilmassa massojen painostus lähteä kävelylle jäälle niin kuin ne kaikki kymmenet muut reippailijat, minkä edessä sitten taivun, vaikka olen aina lievästi kauhuissani mahdollisuudesta pudota jäihin. Koska olen sellainen kummajainen, jolle paleleminen ihan oikeasti tekee fyysisesti kipeää, en varmaan kovin pitkään jaksaisi sätkiä avannossa.

PIRISTYSTÄ TÖIHIN

Jos ei jaksa kuunnella työkavereiden vinkumista, suosittelen kytkeytymään nettiradioon. Tästä on ollut minulle paljon hupia! Yhdessä kuuman teekupillisen kanssa työpäivät tuntuvat jopa siedettäviltä.

Liikuntaa ja ahdistusta

2005-01-19T15:45:00.000+02:00

Maanantaina sulkapallo, tiistaina aerobic, torstaina tanssi... tähän jää heti riippuvaiseksi. Välittömät vaikutukset: iloinen mieli, virkeämpi olo JA ainakin minun mielestäni kiinteämpi peppu ja vatsa. Tällaiset positiiviset ajatukset tulevatkin tarpeeseen, sillä alkuviikosta järkytyin pahasti, kun kohtasin vartalopainajaiseni. En tunne onneksi ko. henkilöä, joten en pode suuresti huonoa omatuntoa, kun toivon, että hänen valtaisat vatsamakkaransa, riippusäkkirintansa ja muodoton, löysä pehvansa selittyisivät sillä jos hän on äiti-henkilö, koska muuten tuollainen vartalo saattaa vaania ketä hyvänsä... eli lähinnä minua.

En tiedä kärsinkö jostain twenty something -kriisistä, kun kolme-nolla lähestyy kiihtyvää vauhtia, mutta kuitenkin... viime aikoina on alituisesti mietityttänyt oman elämän suunta. Näillä näkymin vastoin aikaisempaa vahvaa uskoa en suinkaan ole tulossa siksi maailmanvalloittajaksi niin kuin kuvittelin, vaan tulevaisuudessa odottaa jotain roimasti arkisempaa. Ehkä joku päivä huomaan, etten enää olekaan se hehkeä nuori nainen, vaan keski-ikäinen otus, jonka hehkeys silloin riippu siitä, miten paljon jaksan panostaa nyt. Ulkoinen hyvinvointini silloin tuntuu olevan ainoa asia, mihin nyt voin vaikuttaa. Joten liikuntaa kehiin niin paljon kuin suinkin jaksaa. En jaksa uskoa, että aktiivisilla ponnisteluilla voisin saavuttaa mitä tahansa elämässä, vaikka ennen se oli minulle itsestään selvää. Onko mahdollista, että nuoruuden intoni ja idealistiset ajatukseni ovat karisseet pois jo nyt? Tässäkö tämä nyt oli, haaveet, tavoitteet ja suunnitelmat voi unohtaa, koska realismin iskettyä tämä on pelkkää alamäkeä tästä eteen päin?

Ei auta kuin lähteä lenkille, ehkä se piristää.

Pakkomielle

2005-01-18T13:09:00.000+02:00

Ensi kesän suunnittelusta ja miettimisestä on tulossa minulle pakkomielle. Viime kesä meni mökään jatkuvan sateen ja kylmien säiden takia, eikä ensi kesä näytä sen paremmalta. Nyt tammikuussa on liian lämmin, ei yhtään lunta maassa ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ja alituinen sade tai tihku. Luultavasti se tarkoittaa sitä, että toukokuussa täällä on -20 astetta lämmintä ja lumet sulaa elokuussa. Hienoa. Se taas siitä kesäkissailusta. Pitää varmaankin alkaa vakavasti harkita lomamatkan varaamista johonkin ihanaan paikkaan, niin pääsisi edes vähän nauttimaan lämmöstä.

Kinastelua tollojen kanssa

2005-01-14T10:23:00.000+02:00

Hermot menee, kun aamukahvilla piti taas päädyin väittelemään muutaman työkaverin kanssa ja ojentamaan niitä. Jos ihmisen muka-faktatiedot perustuvat subjektiivisiin, erilaisten ennakkoluulojen värittämiin mielipiteisiin, niin pitäisi ymmärtää olla hiljaa, eikä julistaa tyhmyyttään koko maailmalle. Kyse oli eräästä ajankohtaisesta pikku-uutisesta koskien työpaikan eväämistä eräältä etnisen ryhmän edustajalta.

En ole kiihko-etnisten vähemmistöjen kannattaja tai vastustaja, mielestäni he ovat tavallisia ihmisiä niin kuin me kaikki muutkin, mutta heillä on varmaan välillä vaikeampi toimia meidän yhteiskunnassamme johtuen kaiken maailman eroista. Emmekä läheskään aina ymmärrä toistemme tapoja, ainakaan aluksi. Osa sopeutuu vaikeammin, mutta suurin osa varmasti sopeutuu helpommin. Ihan turha kuvitella, etteivätkö he ennemmin tai myöhemmin olisi täysin kotonaan täällä ankeassa maassamme ja ajattelisi ja toimisi yhtä pölhösti kuin me suomalaisetkin. Ihan samalla lailla olen itse sopeutunut alkuvaikeuksien jälkeen vieraisiin kulttuureihin. Tämän takia olen sitä mieltä, että fiksut ihmiset ainakin yrittävät muodostaa kantansa asioihin objektiivisesti eivätkä jo lähtökohtaisesti anna epäolennaisten ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä johtuvien puolueellisten oletusten täysin johdatella kannanottoa ja johtopäätösten vetoa asiasta kuin asiasta, vaikka ei tietäisi mistään mitään.

_____________________________________________

Nyt paljastan karmaisen salaisuuden: välillä, kun kaipailen kesää, lämpöä ja aurinkoa, puen päälle niru-naru-bikinit ja leikin, että on kesä. Loikoilen sohvalla kuin seireeni, siemailen drinksua ja muistelen miten erinomaisen mukavaa on makoilla auringossa tai veneillä. Ah...

Blogin käyttöä opetellessa

2005-01-05T14:02:00.000+02:00

Koko päivä on mennyt muiden blogeihin tutustuessa, koska tämä on aika uutta asiaa kaikki. Mutta ei pitkään, opin näköjään sitä paitsi nopeasti. Lähdekoodin kanssa leikkiminenkin alkaa jo sujua. Olen jäänyt jo koukkuun muiden blogeihin. Ihan hauska lukea, mitä ventovieraat ihmiset kirjoittaa ja jos juttu on henkilökohtaista, on vähaän niin kuin tirkistelisi muiden elämää. Hi hii.

Tämän hetkinen suurempi projekti (jos gradua ei lasketa) on uuden työpaikan hakeminen. Nykyisessä menee hermot. Keljuttaa, kun olen hakenut joihinkin paikkoihin, mihin olen mielestäni enemmän kuin sopiva ja pätevä, eikä sieltä sitten kuulu muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos". Ehkä minun hakumuksissa on jotain vikaa, kun minnekään en pääse edes haastatteluun. Kyllä masentaa tällaiset takaiskut.

Eilen kuulin, että minusta tulee kummi, jo toisen kerran. Kivaa! Olen aivan vakuuttunut, että uusi tulokas on poika. Kunhan se oppii kävelemään ja ymmärtää jo jotakin, niin täytyy opettaa se veneilemään ja tekemään jäynää vanhemmille.

Eka päivä

2005-01-04T01:54:00.000+02:00

Minulla ei ole mitään erikoista syytä alkaa pitää omaa blogia. Tuntuu vaan mukavalle ajatukselle alkaa kirjata omia ajatuksia muidenkin luettavaksi. Ehkä se onkin oikein hyvä syy itsessään?

Tänään heräsin hirvittävän aikaisin jotta ehdin töihin seitsemäksi. Matkalla tuntui kuin olisi ollut liikenteessä keskellä yötä, ei mitään eikä ketään missään ja ihan säkkipimeää. Tulisipa kesä pian... pääsisi uimarannalle.