Herätyksistä

Teatteriesitys eilen oli ihan hyvä ja ainakin mielenkiintoinen. Juoni tai kertomus oli aika monikerroksinen, jota jäi miettimään pitkäksi aikaa. Ainoa särö oli ehkä se, että oliko taas pakko laittaa naisnäyttelijät riisuuntumaan? Lisääköhän se jotain taiteellisuutta, jota en itse ymmärrä ja jos katsojana en osaa sitä arvostaa, niin olen ahdasmielinen ja epätaitteellinen. Ehkäpä niin.

Olen jo vuosia sitten hylännyt herätyskellon palvelut ja siirtynyt stereoihin ajastettuun radiosta tai CD-soittimesta tulvivaan musiikkiherätykseen. CD:n kanssa homma toimii aika mutkattomasti, mutta miksi oi miksi radiosta tulee aamuisin möykkää ja jatkuvaa puhetta, kun korvani nukkuvat vielä! Parasta olisi, jos kaiuttimista virtaisi jotain miellyttävää musiikkia, hellästi herättävää, miellyttävää, epäagressiivista ja rytmikästä musiikkia. Mutta ei. Uutisia ja mainoksia tulee vartin välein. Sen lisäksi juontajat puhuvat tauotta, joko aivan tyhjänpäiväisyyksiä tai uskomattoman asiapitoista tekstiä. Musiikki on lähes joka asemalla sellaista jytkettä ja möykkää, ettei sitä kuuntele erkkikään. Jos ei ole, niin jo aamu kuudestä lähtien keskustellaan loputtomiin esimerkiksi puimureiden vuosittaisista huoltotöistä, teiden aurauksen ja suolauksen kehittymisestä viimeisen vuosikymmenen aikana tai naisten vaihdevuosista ja estrogeenihoidoista.

En voi olla ainoa, jonka korvat nukkuvat aamuisin. Radiosta ei pitäisi tulla puhetta ollenkaan, tai sitten aivan minimimäärä. Musiikki pitäisi kaikkialla muutta sellaiseksi, mitä pikku hiljaa heräilevät korvat kestävät. Mainostaminen aamuisin pitäisi lopettaa täysin.

Niin ja aamu-tv -ohjelmat kaikilla kanavilla pitäisi kieltää lailla. Se on ihan painajaista vasta heränneenä. Onneksi telkkaria ei ole pakko avata.