Tuleekohan minusta joskus maisteri?

Luen joka päivä gradukirjoja ja jos en lue, niin mietin gradua. Töissä käynti ikävästi häiritsee valmistumista. Mietin jo, josko olisi syytä pitää palkatonta vapaata, niin voisi rauhassa keskittyä ja ahkeroida vaikka yötä päivää.

Onneksi keksin aiheen, joka on kiinnostava ja jaksaa innostaa minua kirjojen ääreen, vaikka telkkarista tulisi mitä kivaa. Ainoa "probleema" on se, kauniilla säällä ei millään viitsisi istua sisällä. Mutta ei hätää, sillä olen useamman kerran raahannut kirjat ja paperit rannalle, missä voin samalla nautiskella kun luen. Usemman kerran olen tosin alkanut epähuomiossa bongailemaan ohikulkevia veneitä, mutta onneksi keksittymiskyky löytyy aina pian takaisin.

Tässä on tullut hirveä tauko kaikenmoisten päiväkirjojen pitämisessä. Ei vaan ole huvittanut kirjoittaa mitään minnekään. Ihan hyvä näin, eihän tämä olisi kivaa, jos tästä pitäisi ottaa turhaa stressiä.

Blub blub

Olenkohan se vain minä, vai onko se joku Murphyn laki, kun aina kun keskittyminen herpaantuu töistä ja päädyn jonnekin hupa-hupa-sivuille nettiin, niin puoli firmaa on yhtäkkiä tuossa selän takana ihmettelemässä. Ihan joka kerta. Toisaalta huvittaa, toisaalta keljuttaa koko ajan pienentää ikkunoita. Ja luultavasti vain kuvittelen koko ilmiön.

Uusin addiktioni on uinti. Siitä seuraava hyvä olo on niin uskomaton, että ainakin kerran, mielellään kaksi kertaa viikossa on päästävä uimaan. Ja kaiken kruunaa pulikoinnin jälkeen sauna... Höyrysauna, jos uimahalli on oikein viimeisen päälle varusteltu.

Oharit tekee kipeää

Loppuviikon piti kulua nautiskellen erään mukavan miehen kainalossa, mutta se onneton ei päässytkään tulemaan. Ai että ottaa päähän. Odotin lemmenviikonloppua aika kuumeisesti, kun ei ole taas vähään aikaan ehtinyt tehdä mitään kivaa. En tiedä mihin tai keneen purkaisin raivoni, pää kohta halkeaa. Olen varmaankin aika huono käsittelemään pettymyksiä. Oikein perisuomalaiseen tapaan taidan lähteä tänään juopottelemaan kavereiden kanssa.

Koko viikonlopun voikin sitten kätevästi käyttää töiden paiskimiseen. Ehkä silloin kerrankin jaksaisin herätä lauantai- ja sunnutaiaamuina ajoissa, niin rytmi ei olisi aivan sekaisin maanantaina.

Ankeaa, pelkkää ankeaa tiedossa...

Lopputyö ahdistaa! ! !

Viime yö meni ihan poskelleen, koska makasin silmät selällään sängyssä pimeässä hikoillen... gradun takia. Vatsaa vääntää ja päätä alkaa särkeä, kun mietin kuinka en ikinä ehdi tehdä kammottavan päättötyön eteen yhtään mitään. On ehkä pakko ottaa töistä vapaata, koska (olen ehkä saamaton luuseri) en saa sitä ikinä valmiiksi, jos käyn täysipäiväisesti töissä samaan aikaan. Ei riitä aika, ei edes vaikka lopettaisin kaikki muut aktiviteetit ja pysyisin visusti kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Musta ei tule ikinä maisteria, by-hyy!

Olen kateellinen kaikille niille, jotka tuosta noin vain pyyhkäisevät gradun valmiiksi työn ohessa.

Tänään haluaisin uimaan, olen siis paha gradu-laiskuri jos en jää kotiin lihomaan, vaan lähden kuntoilemaan.

_____________________

Too much of a good thing... can be wonderful
- Mae West

(how very true, olisipa jotain elämässä tällä hetkellä mihin tätä soveltaa)

Leffaan!

Voi mikä dilemma. Mitä menisi katsomaan lauantaina, draamaa, komediaa, toimintaa vai jännitystä... vai ihan jopa kauhua, kas siinä pulma. Kysyin treffiseuraa leffaan monta päivää sitten ja kaiken piti olla selvää, mutta tänään se rontti otti ja perui. On kuulemma jotain tärkeämpää menoa. Selvä, menen oikein mielelläni yksin ja turha kuvitella, että kysyn toista kertaa. Herra saa mennä katsomaan ihan mitä haluaa ja milloin haluaa ja mielellään jonkun toisen kanssa.

Tällä hetkellä Closer -iholla on vetämässä pisimmän korren, mutta Alfie tulee hyvänä kakkosena. Ja ei, tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Jude Law on molemmissa elokuvissa. Se on vain sattumaa. No okei onhan se ihan hyvännäköinen mies...

Kahvitauko kutsuu!